FysioSiili

FysioSiili koostuu sanoista Fysiologinen (elimistö, keho) ja siiliin liittyvästä tarinasta.

Yötyöläisenä päivärytmini oli päinvastainen kuin päivätyöläisenä. Tuolloin normaalisti, jos en ollut töissä, kävin salilla ja lenkkeilemässä joskus yöllä kello yhden jälkeen. Jos en juossut, kävin ”iltakävelyllä” myöhemmin noin kello neljän tai viiden aikoihin aamuyöstä. Yön pikkutunteina oppi arvostamaan nukkuvaa kaupunkia ja tyhjiä lenkkiteitä. Myös metsäneläimet ja urbaanit karvaotukset nauttivat rauhasta, mikä tulee ihmisten levätessä kotikoloissaan. Parhaimmillaan pihajänikset eivät lähteneet karkuun nähdessä minut astuvan ulko-ovesta ulos, eikä lähimetsän kettu jaksanut enää väistää, jos tiemme kohtasivat pururadalla.

Silti yksi otus kiehtoi minua yli muiden: pikkuinen puskissa hiippaileva siili. Siili ei tullut joka päivä vastaan, ei välttämättä edes joka kuukausi, mutta aina kun kohtasin siilin, kohtaaminen oli tavalla tai toisella hyvin mielenkiintoinen. Erään kerran aluskasvillisuus kahisi ja jotain tuli lenkkareitani kohden. Se oli siili, joka huomasi minut vasta kun oli törmäämässä minuun. Se nosti nokkaansa ja sihisi, sitten taapersi takaisin puskaan. Yhtenä syksyisenä ja sateisena iltana siili vaelsi etupihan nurmikkoa pitkin matojen perässä ilman, että huomasi kiertävänsä isoa kärpässientä. Se ei huomannut minuakaan.

Wikipedia kertoi siilin olevan yksin elävä öisin vaeltava otus. Se kiertelee reviirinsä sisällä pienemmillä alueilla, joilla se viihtyy muutamasta päivästä viikkoihin. Yhden siilin reviiri on keskimäärin 72 hehtaaria. Sillä ei ole luontaisia saalistajia, joten sitä ei paljoa kiinnosta ohikulkijat tai muut metsäneläimet. Saattaa olla, että kohtasin useaan kertaan saman siilin kierrellessäni omia pienempiä alueita reviirilläni.

Erään kerran järkytyinkin kovasti, kun huomasin autotiellä pienen möykyn. Möykystä törrötti pienet liikkumattomat jalat. Se oli kuin olikin siili. Auton töytäisemänä makaamassa keskellä tietä. Jäin katsomaan möykkyä ja tunsin suurta surua. Siiliä lähestyi toinen auto ja käänsin katseeni pois, jos siili jäisi sen renkaisiin, mutta se menikin renkaiden välistä.

Ja tuo pieni möykky potkaisi ilmaa.

Siili oli hengissä! Otin kepin ja siirsin sen nopeasti tien sivuun ennen kuin seuraava auto tulisi. En voinut jättää sitä siihen, joten otin hupparini pois ja käärin siilin siihen. En tiennyt mitä siilille tehdä, joten kannoin sen kohti kotiani. Siili menetti tajuntansa moneen kertaan, mutta joka kerta kun puhalsin sitä kohden, se havahtui ja puristui palloksi. Kotipihalla laskin siilikäärön maahan ja katsoin lähes tajuttomana makaavaa siiliä. Tunsin tuulen puhaltavan hiljaa ja hetki tuntui ikuisuudelta. Yhtäkkiä siili pyörähti ympäri ja lähti vaeltamaan hoiperrellen läheiseen puskaan.

Siili tarvitsi apua ja lepohetken turvallisessa paikassa, jotta pystyi jatkamaan matkaansa. Tuon kohtaamisen siivittämänä FysioSiili sai nimensä.

Kuvassa hetki ennen kuin siili kääntyi ja lähti.