Astuttuani kevytyrittäjäksi ja palattuani työelämään parin vuoden opiskelutauon jälkeen tärkeimmäksi resurssiksi muodostui nopeasti aika, joka aina oli lopussa. Tuntui, kuin joku olisi painanut pikakelausnappia kaukosäätimestä. Tämän takia viimeisestä blogipostauksestani on vierähtänyt hyvä tovi. Sosiaaliseen mediaan pohjautunut markkinointisuunnitelmani jäi jäähylle, samoin kotisivun ylläpito ja muut yrityksen ympärillä olevat rakenteet. Kun tänä kesänä löysin viimein aikaa, totesin, että yrityksen perusajatus on muuttunut joksikin muuksi. Se oli mukautunut uusiin kuvioihin ja uusiin ideoihin, eikä ollut sama mitä suunnittelin pari vuotta sitten.
Matkalta oli löytynyt uusia mahdollisuuksia verkostoitumisen seurauksena. Ammattitaitoni ja tietoperustani oli myös kehittynyt, joka mahdollisti palveluiden jatkokehittämisen.
Muutos on ollut hyväksi.
Se ei kuitenkaan poistanut ongelmaa ajan puutteesta.
Rakensin vuoden alussa Excel-taulukon, jonka alkuperäinen ajatus oli seurata ja laskea kuntosali treenaamisen kuormitusta sekä kehitystä. Pikkuhiljaa tuli tarve asettaa ajanseuranta. Sitten unen ja sen laadun seuranta. Samalla aloin kerätä dataa verenpaineesta, työvuoroista, askelmittauksista yms. Yksinkertaisesta treenitaulukosta oli paisunut kokonaisvaltainen elämänseuraamistyökalu. Taulukosta oli helppo seurata stressaavia päiviä, jotka näkyivät korkeana verenpaineena ja huonosti nukuttuina öinä. Työvuorot toisessa työpaikassani ja yrityksen parissa näkyivät listassa, ja sitä kautta pystyi seuraamaan suhdetta palautumiseen. Listasta näkyi kuin palautuminen oli miinuksella noin seitsemän viikon ajan, kun olin työvuorojen ja yritystoiminnan lisäksi työharjoittelussa. Tuo pätkän vaikutukset näkyivät noin viikon ajan, kun harjoittelu oli loppunut.
Kuluja hoitaessa ja kolikkoja jahdatessa opiskelut olivat jääneet taka-alalle. Sekin näkyi Excelistä ja työhommien jälkeen tuntui mahdottomalta iskeä kiinni mihinkään muuhun kuin minimi suoritukseen opiskelujen osalta, joten niinä päivinä, kun aikaa oli, niin se meni muihin asioihin tai palauttavaan toimintaan (Excelissä merkitty vihreällä värillä). Tästä totta kai, koin syyllisyyttä. Rästejä kertyessä lukuvuosi loppui ja alkoi kesä. Kesälle loin lukujärjestyksen ja rakensin sen työvuorojen ympärille. Samalla taistelin houkutusta vastaan ottaa lisää töitä. Exceliin ilmestyi muutamia opiskelumerkkauksia, mutten kuitenkaan päässyt siihen tulokseen mitä lukujärjestyksellä hain. En oikein tiennyt mitä tehdä enää ja kesäkuu oli pian loppumassa. Samalla tulisi kesän pakolliset kaksi viikkoa lomaa.
Loma. Ensimmäisenä lomaviikkona tietokone pysyi laukussa. Aika meni sosialisoidessa, ruokaillessa, puuhaillessa pikku juttuja ja ennen kaikkea pötkötellessä mukavalla sängyllä vanhassa matkustajakodissa. Välillä sai harjoittaa vähän saliturismia, luonnossa liikkumista, ympäristön tutkimista ja uimista kesän raikkaassa järvessä.
Loma. Toinen lomaviikko lähti käyntiin lentokentältä ja suuntana oli Islanti. Viikon ajan kiersimme Islannin länsipuolta vuokratulla Happy Campersin pakulla. Ihailimme Islannin karua kauneutta kaikkine vesiputouksineen, kuumine lähteineen, lunneineen ja tulivuorineen. Pysähdyimme tutustumaan maan historiaan museoissa ja pulahdimme Blue Laguunin turkoosiin veteen kuten tusinaturistin kuuluu.
Nuo kaksi viikkoa antoi hetken pysähtyä ja miettiä. Katsoin rästejä, koulua ja töitä uusin silmin. Huomasin, että kuormitusseurannasta huolimatta olin ollut ylikuormittunut ja tajusin, etten oikeastaan ole lomaillut kunnolla yli kahteen vuoteen. Aika ei riittänyt, koska keho oli jatkuvassa palautumistilassa.
Nyt pikakelaus oli päättynyt.
FysioSiili 